Meanwhile in Finland

New York, New York, mitä maanantaiaamuja! Kahvia, muffinsseja, gákti päälle ja menoksi. Ban-Ki Moonin puheella on hyvä aloittaa työviikko. Eilen olimme Global Indigenous Youth Caucuksen valmistelevassa kokouksessa keskustelemassa nuorille tärkeistä asioista. Olimme yllättävän yksimielisiä alkuperäiskansojen sisällyttämisestä peruskouluohjelmiin ympäri maailmaa. Siitä lisää myöhemmin. Juuri nyt kuuntelemme UN-PFII:n avajaispuheita. Täällä YK:n pääkonttorin konferenssihallissa on samaan aikaan hassun tärkeä ja toisaalta pieni, lähes mitätön olo.

Mitättömästä olosta puheen ollen:

Finland, you’ve done it again.

Tänään julkaistiin myös Helsingin Sanomissa mielipidekirjoitus Kiasmaan hankitusta Jenni Hiltusen videoteoksesta Grind. Videossa on erityyppisiä ”kulttuurilainauksia”, ja tyttöjä tanssimassa provokatiivisesti pukeutuneena kuvissa näkyviin asuihin (ja muihin samantyyppisiin ”lainauksiin” eri kulttuureista). Laittaisin kuvaan copyrightin, mutta se taitaa olla Jenni Hiltuselle tuntematon käsite.

Minä istun juuri nyt alkuperäiskansojen oikeuksien foorumissa kuuntelemassa puheita siitä, miten tärkeää on valtioiden sitoutuminen ihmisoikeuksien turvaamiseen sekä kulttuurillisen koskemattomuuden takaamiseen. Suomen epäonnistuminen kyseisissä aiheissa on jo nyt noussut puheeksi, vaikka on vasta ensimmäisen päivän toinen tunti. Aioin aluksi kirjoittaa tekstin siitä, miten toiveikas olo minulla on, ja miten kovasti työnteon halu nousee tällaisten tilaisuuksien myötä. Tämä teos ei erityisemmin lisännyt sitä tunnetta.

Usein taideteoksista puhuttaessa ja kritisoidessa kulttuurillista epäkunnioitusta, vastakritiikin sanoma on aina sama: ”Se on taidetta, sen kuuluu olla provosoivaa/järkyttävää/epämukavuutta aiheuttavaa/rajoja rikkovaa/jne”. Haluan alleviivata, ettei tämän teoksen kritisoimisessa ole saamelaisten kautta kyse sen taiteellisuuden tai taidearvon kiistämisessä. Taide on taidetta, piste. Kyseisen teoksen aihe ja toteutustapa sen sijaan todella on provosoiva, järkyttävä ja epämukavuutta aiheuttava. Erityisen inhottavaa minulle on, että olen Kiasman kantakävijä ja olen aina luottanut Kiasman taiteelliseen arvostelukykyyn. Kiasman päätös ostaa myös vaikkapa Suohpanterrorin teoksia ei tasapainottaisi tämän teoksen ostamista, vaan tuntuu tässä tilanteessa jopa irvokkaalta. Luulin Kiasman pystyvän parempaan.

Olen aina pitänyt itseäni sanavalmiina ihmisenä, jolla on mielipiteitä vähän joka lähtöön. Olen kuitenkin huomannut, että saamelaisen kulttuurin väärinkäytöstä puhuttaessa minulta alkaa pikkuhiljaa loppua sanottava. Voisin sanoa jotain sellaista kuin:

”Teillä ei ole oikeutta”, ”Te ette voi”, ”Te ette saa”, ”Te ette ymmärrä”, ”Te teette pahaa”, ”Te satutatte”, ”Te tuhoatte”, ”Te loukkaatte”, ”Te väärinkäytätte”, ja niin edelleen. Mikään niistä lauseenaluista ei tekisi oikeutta sille tunteelle, jota tämä teos herättää minussa. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä oksettavaa oloa, joka minussa herää, kun katson näitä kuvia istuessani YK:ssa taistelemassa oikeuksiemme, historiamme ja itsemääräämisoikeuksiemme tunnustamisen puolesta.

Toivon, että Jenni Hiltunen lukee tämän tekstin. Toivon, että häntä hävettäisi sen lukemisen jälkeen. Hän kuuluu nyt silmissäni samaan kastiin kuin kaikki ne missikisojen osallistujat, kaikki ne ”lapinhattuja” käyttävät lasketteluturistit, kaikki ne halvat tv-sketsit. Te vain otatte ja otatte, kunnes meistä ei jää mitään jäljelle.

 

 

6 kommenttia artikkeliin ”Meanwhile in Finland”

  1. Kiitos jutusta. Pöyristyttävää kuvia ”taiteesta”: En ole saamelaiset, lappllainen kuitenkin.Tunnen myötähäpeää loukkaavia kuvista.

    1. Tällä haastattelulla taiteilija vain näyttää saamelaisille, ettei hän ymmärrä miksi saamelaiset ovat loukkaantuneet. Silloin olisi aika ennemminkin kuunnella saamelaisia kuin puolustautua itse. Mikäli teoksessa ei ole kyse saamelaisista, ei ole mitään perusteita käyttää feikkigáktia visuaalisena keinona, erityisesti, kun sen loukkaavuutta ei näytä ymmärtävän. Sen lisäksi on arveluttavaa retoriikkaa toivoa, että ”asiaa voitaisiin katsoa eri näkökulmasta”, sillä se juuri on saamelaisten pointti: tätä asiaa pitää voida katsoa nimenomaan loukatun osapuolen, saamelaisten, näkökulmasta. Suomalaiselle ei kuulu oikeus määritellä, milloin ja mistä saamelaiset saavat loukkaantua.

  2. Hyvä kirjoitus. On se todellakin surullista että Kiasma tukee CA:ta kombona myytävä seksismi, vain mainoslauseena ”taide”.
    Alkuperäiskansojen ja mustien naisten käyttäminen yliseksualisoituneina ”eksoottisina” vartaloina ei ole mitenkään ”uutta” taikka ”taidetta”, vaan hyvinkin syöpynyttä valkoisen patriarkalian asennetta.
    Ja vielä loukkaavampaa sitten päälle ne facepalmin arvoiset ”selitykset”!

    Pittääpä lähettää kirje tonne Kiasmaan.

  3. Päivitysilmoitus: Meanwhile in Kiasma – Petra
  4. Päivitysilmoitus: Case Kiasma ei kuole | Petra

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s