Meanwhile in Kiasma

Mitä tapahtui tänään? Miten kävi ”Grind”-videon?

Kiasman kokoelmanäyttely on esillä tammikuuhun 2017 asti. Näyttelyssä esillä oleva ”Grind”-teos on siis esillä vielä noin nelisen kuukautta. Se mielessä menimme tänään Kiasmaan järjestämään spontaanin flashmobin. Tarkoituksena oli, taiteilija Jenni Hiltusta lainaten, ”katsoa asiaa eri näkökulmasta”. Videon pyöriessä kirjoitimme ylös tuntemuksiamme.

Ostimme liput ja menimme katsomaan näyttelyjä. Istuimme videon edessä reilut puolisen tuntia, tutkiskellen omia tunteitamme ja pohtien eri osapuolten lausuntoja asiasta. Kirjoitimme Kiasman palautejärjestelmän mukaisesti tuntemuksiamme ylös. Loppua kohden henkilökunnan edustaja saapui paikalle. Kenties tahattoman kiihtyneesti hän kysyi, mitä teimme näyttelyssä ja oliko meillä ”lupa”. Tällä hän ilmeisesti viittasi kirjoittamiimme palautteisiin. Vastasin hänelle, että olimme ostaneet liput ja toimimme Kiasman käytäntöjen mukaan. Hän vastasi lähtevänsä ”selvittelemään tilannetta”. Olimme joka tapauksessa lähdössä, joten jätimme palautteen Kiasman palautetaululle ja poistuimme paikalta.

Henkilökohtaisesti minua ihmetyttää Kiasman hätäinen suhtautuminen meihin. Olimme katsomassa näyttelyä, siinä se. Kiasman tahot sekä jopa taiteilija Hiltunen itse ovat ilmaisseet tukevansa saamelaisten oikeuksia ja pyytäneet meitä katsomaan teosta heidän näkökulmastaan. Menimme tekemään juuri sen, noudatimme heidän kutsuaan. Miksi minulle silti tuli olo, että tein jotain väärin?

Lisäksi minua jäi vaivaamaan eräs yksityiskohta: teoskylttiin oli kirjoitettu eräänlainen disclaimer-liite, jossa kerrotaan teoksen aiheuttamasta keskustelusta. Samalla osoitetaan katalogiin, josta voi lukea keskustelun etenemisestä. Nettikommentointia, uutisia, blogikirjoituksia. Myös oma tekstini, ”Meanwhile In Finland” (linkki) komeilee katalogissa. Tunsin siitä ensin pientä ylpeyttä, mutta sitten epäluulo hiipi tajuntaani. Laittamalla tekstit esille teoksen yhteyteen, Kiasma on tehokkaasti pessyt kätensä koko keskustelusta. Koska kritiikki on otettu huomioon teoksen esillepanossa, ei Kiasman ilmeisesti tarvitse omasta mielestään vastata. Surullisenkuuluisa laukaus kokoelmaintendetti Arja Milleriltä oli klassinen:

”– Minusta tuntuu hirveän pahalta, jos ajatellaan, että tämä Jenni Hiltusen teos liittyisi jotenkin Kiasman ajatuksiin saamelaisten asemasta.” (linkki)

”Olen pahoillani että olet pahoillasi”-retoriikka ei ole sama asia kuin ”anteeksi, että olen loukannut”. Samoin on turhaa puolustella, ettei teos käsittele saamelaisuutta. Silloin fake-gákteilla ei pitäisi olla osaa eikä arpaa koko teoksessa. Museopäällikkö Leevi Haapalan sekä Millerin julkaisema kirjoitus Kiasman nettisivuilla (linkki) jatkaa samaa teemaa:

”… Hiltusen taideteos ei siis käsittele saamelaisuutta, vaan jäljittelee ja kommentoi ylilyövästi viihdekoneistoa, jossa eri kulttuuriset merkit sulautuvat yhdeksi ja samaksi globaaliksi viihteeksi.” 

Muistuttaisin tässä vaiheessa, että kumpikaan kirjoituksen tekijöistä ei ole saamelainen. Ei ole heidän määriteltävissään, missä määrin teos tulkitaan saamelaisuuteen liittyväksi . Fake-gáktien käyttö missä tahansa yhteydessä on loukkaavaa, ja ”Grind”-videon alkuperäistä tarkoitusta ei voi erottaa siitä. Mikäli taiteilija tai museo haluaa tällaisen teoksen kokoelmiinsa, tulee heidän ymmärtää tekojensa tuoman vastuun.

Saamelaiset eivät keksineet tätä kohua. Tämä on aktiivinen, olemassaoleva, pitkäaikainen ongelma, joka piinaa saamelaisen kulttuuriperinnön suojelemista. Kulttuurinen väärinkäyttö levittää väärää tietoa ja rohkaisee tietämättömiä tahattomaan rasismiin saamelaisia kohtaan. Toki tässä vaiheessa voidaan jo kyseenalaistaa, josko näissä teoissa ei olekaan enää kyse tahattomuudesta. Onhan ”Grind”-teoksella Suomessa enemmän oikeuksia kuin kokonaisella kansalla.

Saameksi aiheesta voi lukea lisää täältä.