Alla olevassa kuvassa on SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen. Taavitsainen (s. 1977) on myös Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Kuva julkaistiin ymmärtääkseni aikavälillä 14.-16. huhtikuuta Instagramissa. Taavitsainen on sittemmin vaihtanut instagram-tilinsä yksityiseksi, joten itse kuvaa ja/tai sen kommentteja emme voi enää nähdä.
Veikkaan, että aika monelle tämän kirjoituksen lukijalle on jo selvää, mistä on kyse. Taas kerran on suomalainen pukenut ylleen feikin version saamelaisen kulttuurin näkyvimmästä monumentista, ja käyttää sitä osana omaa identiteettiään. Suomessa käytetään viiden eri alueen gákteja, Utsjoen, Vuotson, Enontekiön, sekä inarinsaamelaisten ja kolttasaamelaisten pukuja. (Pukujen tiedot voi tarkistaa täältä.) Kuvassa oleva mekko ei kuulu mihinkään niistä eikä liioin muistuta Suomen Lapin kansallispukua (kuvia ja tietoa). Silkintapainen huivi hartioilla viittaisi myös siihen, että ”saamelaisvaikutteita” on haettu vaatteeseen.
Feikkigáktien käyttö Suomessa ei ole mitään uutta. Niiden näkyminen mainonnassa, taiteessa ja naamiaiskaupoissa on tosiasia, joka rahastaa alkuperäiskansakulttuurilla ja aiheuttaa vahinkoa mm. ylläpitämällä vahingollisia stereotypioita (samantapaisia asuja voi nähdä mm. tästä sketsistä, jota pidetään nykyään rasistisena). Huomattavasti tätä ilmiötä enemmän minua pöyristyttää kuitenkin tapa, jolla tämä julkisessa virassa toimiva henkilö suhtautui palautteeseen.
Aiheesta puhkesi Twitterissä vilkas keskustelu, joka jatkui iltamyöhään asti. Taavitsainen näytti törmäävän tyypilliseen ymmärrysmuuriin: kun ei ensin tiedetty, mitä on tehty ja sen jälkeen ei ymmärretty, mitä on sanottu. Taavitsainen ei lainkaan ymmärtänyt, miksi saamelaistahot olivat kritisoineet feikkigáktin käyttöä, ja vaati saada tietää tarkan määritelmän käsitteelle ”feikki”. Ilman tällaista määrittelyä ei voitaisi kuulemma perustella annettua kritiikkiä. (Mikä tahansa saamelaisvaikutteinen puku, jota ei ole tehnyt saamelainen, on jäljitelmä.)
Tähän mielipiteeseen ei auttanut se, että hänelle lähetettiin Saamelaiskäräjien laatimat viralliset ohjeet saamenpuvun korrektiin käyttöön. Ohjeet ovat tarkoitettu juuri ei-saamelaisten valistamiseen tällaisia tilanteita varten ja niissä kerrotaan puvun käytöstä mainonnan yhteydessä (lue ohjeet täältä). Taavitsainen syytti myös saamelaisyhteisöä mielivaltaisesta aitouden tulkitsemisesta ja nosti esille jo iänikuisen ”kuka on saamelainen – kenelle kuuluvat saamelaisten oikeudet” -kysymyksen. Mielivalta-argumentti on sikäli ironinen, että Suomessa juuri saamelaiset eivät ole saaneet itse määritellä itseään, sillä Suomen eduskunta hylkäsi Saamelaiskäräjien aloitteen saamelaismääritelmästä. Saamelaiskäräjien äänestysluetteloonkin voi päästä juuri Suomen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä.
Taavitsainen toisti useaan kertaan eräänlaisen vetoomuksen käydä keskustelua ”yhdessä”, mutta käytöksellään poisti sen mahdollisuuden kokonaan. Hänelle toimitettuihin faktatietoihin hän ei reagoinut, ei liioin ymmärtänyt toisten suomalaistenkaan pyyntöjä jättää keskustelu asiantuntevien keskuuteen ja myöntää olleensa väärässä. Esiin nousi jopa termi ”saamelainen eliitti”, jolla on aina ollut tarkoitus luoda rikkinäinen kuva saamelaisyhteisöstä, joka tarvitsee isoveljen valvontaa.
Minua jaksaa kummastuttaa tämä fiksaatio saamenpukuun ja sen käyttöön. Onhan Lapissa suomalaissukuja, jotka ovat eläneet alueella satoja vuosia, ja jotka ovat täysin oikeutettuja käyttämään Suomen Lapin kansallispukuja. Miksei niitä pukuja käytetä oman kulttuurinsa näyttämiseen? Saamenpuku ei kerta kaikkiaan ole suomalaisen puku, oli tällä minkälaisia sukujuuria Lapissa tahansa. Yhtä absurdia olisi keneltä tahansa suomalaiselta käyttää Ruotsin tai Venäjän kansallispukua yksinomaan sillä perusteella, että vuosisatojen takainen esiäiti on sieltä kotoisin.
Toiseksi minua huolestuttaa saamelaisten leimaaminen sulkeutuneeksi yhteisöksi, joka ei osaa muuta kuin riidellä. Tällaisissa keskusteluissa on niin kovin ilmiselvää, ettei feikkigáktia käyttänyt osapuoli ole lainkaan tiennyt ilmiön mittasuhteista. Taavitsaisen kohdalla näytti kuitenkin olevan kyse muustakin. Omalla käyttäytymisellään ja tietoisella juupas-eipäs-keskustelutyylillään hän käänsi tilanteen niin, että hän itse olikin äkkiä uhri, jota ilkeät saamelaiset kiusasivat. Samalla hän antoi puoliuhkailevia lausuntoja ”uhista saamelaiskulttuurille” ja siitä, että edunvalvonta on aina ”ystävien hankkimista”.
Tällaisissa tilanteissa soisi valtaväestöä edustavan osapuolen ymmärtävän tilanteen valtasuhteet. Taavitsainen, suomalainen nainen, on lähtökohtaisesti eri asemassa Suomessa kuin yksikään hänelle puhunut saamelainen. Taavitsainen on suomalaisena tottunut käymään koulua, saamaan terveydenhuoltoa, julkisia palveluita, joukkoliikennettä ja turistimatkoja oman kansansa, suomalaisten ehdoilla. Vieläpä omalla äidinkielellään puhuttuina. Samoin on Taavitsaisen vallassa esiintyä Ilta-Sanomissa tilanteen uhrina (linkki) ja syyttää Outi Länsmania ja Pirita Näkkäläjärveä aggressiivisesta käyttäytymisestä sekä nimitellä heitä ”aktivisteiksi”. Ensin mainittu on saamen kielen lehtori, filosofian maisteri Oulun yliopistosta ja kaikkien aikojan ensimmäinen Vuoden Saamelainen (2015). Viimeksi mainittu on kauppatieteiden maisteri, Yle Sámi Radion päällikkö vuodesta 2012 (nyk. opintovapaalla). Jos saamelainen poliitikko syyttäisi vaikkapa Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivistä ja Helsingin Yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen dosenttia Janne Saarikiveä ”aggressiivisesta käytöksestä” ja ”noitavainosta” pelkän Twitter-keskustelun perusteella, mikäköhän olisi yleinen reaktio?
Saamelaisten oikeudet ja palveluiden tarjonta saamelaisten äidinkielillä on hyvin tuoretta Taavitsaiseen etuoikeutettuun asemaan verrattuna. Jokaisessa saamelaissuvussa on ihmisiä, joiden oli kiellettyä puhua äidinkieltään koulusssa, usein fyysisen rangaistuksen uhalla. Jokainen saamelaisalueilla asunut saamelainen on nähnyt perinteisten elinkeinojen liikkumavaran kutistuvat jonkun toisen ehtojen mukaan, jonkun toisen laatimien lakien takia. Kun gákti on kansan näkyvin, parhaiten säilynyt osa alkuperäistä, ainutlaatuista kulttuuria, niin suojeleva suhtautuminen on pelkästään luontevaa.
Taavitsainen erehtyy kuvittelemaan, että tässä olisi jotenkin kyse hänestä henkilökohtaisesti. Ei tässä ole kyse ollenkaan siitä. Ei saamelaisyhteisön antamassa kritiikissä ole koskaan kyse virheen tehneestä henkilöstä. Tässä on kyse toistuvasta ilmiöstä, joka voi olla olemassa vain vallan rakenteellisen epätasapainon takia. Kaiken saamelaiskulttuurin jäljittelyn tarkoitus on aina vesittää rajoja saamelaisten ja ei-saamelaisten välillä. Me emme halua sitä, mutta ei siksi, että olisimme jotenkin heikko kulttuuri, vaan siksi, että olemme nähneet, mitä se pahimmillaan tarkoittaa. Kyse on aina siitä, että me olemme nähneet, tunteneet ja eläneet aikoja, jolloin me emme saaneet olla olemassa. Siitä on kyse, kun puhutaan kahden kansan välisistä valtasuhteista ja pienemmän kansan traumoista. Taavitsaiselle kyseessä voi olla pelkkä mekko. Meille se on on osoitus välinpitämättömyydestä kaikkea sitä kohtaan, jota saamelaiset ovat valtioiden käsissä saaneet kestää.
Taavitsaisen suorastaan parodiaa hipova reaktio keskusteluun on osoitus siitä, että saamelaisella ei edelleenkään ole oikeutta suuttua oman kulttuurinsa hyväksikäytöstä, vaikka oikeus omaan kulttuuriin on määritelty Suomen perustuslaissa. Herää myös kysymys: miksi aina saamelaiset? Jos lukisit tämän tekstin, ja vaihtaisit jokaisen ”saamelainen”-sanan tilalle sanan ”romani”, näyttäisi Taavitsaisen hysteria varmasti erilaiselta. Miksi? Miksi juuri saamelaisten kohdalla tätä on niin vaikea ymmärtää?
Ylen artikkelin feikkigákteista voi lukea täältä.
Petra Laiti 
Näitä on niin surkea lukea ja kuulla aina toinen toisensa jälkeen ja tajuta kuinka yksinkertaisia ihmisiä voikaan olla. En ole itse saamelainen, mutta silti tunnen aina piston sydämessäni kun tajuan kuinka saamelaiset joutuvat kerta toisensa jälkeen vääntämään rautalangasta meille lantalaisille miksi sitä saamenpukua EI SAA muut kuin saamelaiset käyttää. Yksinkertainen asia ja helppo muistaa mutta silti. Minusta tämä asia juontuu ihan siitä tietämättömyydestä, jota ei ole missään elämänvaiheessa lähetty paikkaamaan sivistyksellä ja se niin monesti tulee esille kun puhutaan Lapista tai saamelaisista.
Onhan se tosi, että saamenpuku on mitä kaunein kansallispuku ja kyllähän se moni meistä varmana haluaisi sitä edes joskus pitää yllänsä, mutta jos ei ole saamelainen niin ei ole siihen oikeutta. Piste. Se kuinka paljon on saamelaisia jo sorrettu ja heidän kulttuuriaan ja maitaan omittu niin eikö olisi ihan reilua antaa heidän pitää edes oma kansanpuku omanaan.
Mutta minusta vain tuntuu ettei tämä jää tähän vieläkään. Netistä kun lukee sitä vihapuhetta, jota kateelliset ja asiasta tietämättömät jaksavat jauhaa niin pitkässä kuusessa vielä ollaan ennen kuin saamelaisia osataan arvostaa heille oikein kuuluvalla tavalla. Sääli on että saamelaisia on niin vähän että heidän ääntään ei saada tarpeeksi kuultua.
Luennoidessaan toimittaja Hannu Taanilalla on usein tapana korostaa jonkun asian päivänselvyyttä huomauttamalla, että ”tämän asian jopa demari voi ymmärtää”. Tekisi mieleni sanoa, että niinhän sitä luulisi. Sivistymättömyys voi nimittäin olla este yksinkertaisenkin asian ymmärtämiseen.
Word!
Silmiä avaavaa argumentointia. Olen ilmeisesti kasvanut jokseenkin pimennossa, kun en ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, että saamelaiset eivät pidä itseään suomalaisina. Vai ymmärsinkö väärin?
Itse pidän omia karjalaisia sukujuuriani tärkeänä arvona, ja ymmärrän hyvin myös muiden arvostuksen omia sukujuuriaan kohtaan. Ei Karjalan evakoihinkaan suhtauduttu aikoinaan erityisen suopeasti.
Surullista, jos ihmisien ei anneta olla ylpeitä omista juuristaan ja tuoda niitä positiivisessa valossa esiin.
Tässä se positiivisuus on käännetty yhden yksityiskuvan myötä joksikin ihan muuksi.
Ymmärsit oikein siinä, että saamelaisuus ja suomalaisuus ovat kaksi toisistaan erillään olevaa identiteettiä. Ihmisellä voi tietysti olla monikulttuurinen identiteetti, ergo saamelainen voi tuntea itsensä myös osittain suomalaiseksi. On silti tärkeä ymmärtää, että kyseessä on kaksi eri kansaa. Saamelaisuus ei ole sidoksissa suomalaisuuteen millään tavoin. Tällöin tuplaidentiteetti on rinnastettavissa esimerkiksi henkilöön, jolla on ruotsalainen ja suomalainen vanhempi, ja kuuluu näin kahteen eri kulttuuriin kahdessa eri kansassa.