Mistä puhumme, kun puhumme Tenon sopimuksesta?

Tenon sopimuksesta ja Tenolla kytevästä kalastuskapinasta puhutaan tällä hetkellä paljon, mutta juuri mitään ei oikeastaan sanota. Now shut up and listen to me.

Näyttökuva 2017-07-20 kello 13.28.55.png

(Kuva: LuKe: Teno- ja Näätämöjoen lohikantojen seuranta 2014-2015 (Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus x/2016))

Tenon laaksossa on aina asunut saamelaisia. Tällä yksinkertaisella lauseella on pakko aloittaa, sillä se jää aivan liian usein unohduksiin asiaan perehtymättömiltä, joten väännetäänpä tämä rautalangasta. Kun jääkausi on vetäytynyt ja laakso jokineen syntynyt, on siitä lähtien Tenolla ollut asutusta. Tenon laaksossa ei tunneta sellaista aikaa, että saamelainen tai hänen esi-isänsä ei olisi pyytänyt lohta. Painotan tätä siksi, että Suomessa usein ajatellaan ihmisen olevan jotenkin erillään luonnosta, että luontoa suojellaan parhaiten jos ihminen ei pääse siihen käsiksi. Tämä ajatusmalli on täysin vääristynyt, sillä jos Tenolla esimerkiksi kiellettäisiin kalastus viideksi vuodeksi kokonaan (lohen suojelun nimissä, tietysti), ei voitaisi tietää miten ekosysteemi reagoisi. Teno ei nimittäin tunne aikaa, jolloin joessa ei olisi kalastettu. Pyynti on, ja on aina ollut, osa Tenon luontoa. Saamelaisten tapauksessa, kuten on ominaista alkuperäiskansoille, on kalastuksessa ollut aina kyse myös itse joen ja kalakantojen hoitamisesta. Siksi saamelaisten panoksen sivuuttaminen Tenon luonnosta puhuttaessa on paitsi röyhkeää, myös edesvastuutonta.

Mistä Tenon sopimuksessa on siis kyse? Kyse on Norjan ja Suomen valtioiden välisestä sopimuksesta rajoittaa kalastusta Tenojoen vesistössä. Sopimus iskee erityisen rajusti juuri paikalliseen pyyntiin sekä perinteisiin kalastusmuotoihin, joita on rajoitettu hulppeat 80%. Sen sijaan turisteille on myönnetty uusia kalastusoikeuksia, esimerkiksi oman veneen käytön salliminen, minkä ansiosta Utsjoen kunnan matkailuyrittäjät ovat joutuneet ahdinkoon venevuokrauksen äkillisen kannattamattomuuden vuoksi. Lisäksi monelta kaupungissa opiskelevalta saamelaisnuorelta on katkaistu yhteys omaan kulttuuriin kriminalisoimalla ”ulkopaikkakuntalaisten” harjoittama perinnekalastus. Muun muassa.

Unohdetaan hetkeksi, että sopimuksen neuvotteluprosessi rikkoi Saamelaiskäräjälain neuvotteluvelvoitetta ja siten Suomen perustuslakia (Lähde: Apulaisoikeuskansleri, Kaleva). Unohdetaan hetkeksi, että Suomen tai Norjan valtiot eivät ole koskaan kyenneet tuottamaan minkäänlaista virallista asiakirjaa siitä, miten Tenon vesialueet olisivat siirtyneet saamelaisten hallinnasta valtioille (Lähde: Yle, Ellos Deatnu). Unohdetaan hetkeksi, että valtioiden tuottamat traumat 1950-70-lukujen pakkoassimilaatiosta ovat edelleen syviä avohaavoja saamelaisyhteiskunnassa (Lähde), että Suomi saa jatkuvasti kansainvälistä kritiikkiä saamelaisten kohtelusta (Lähde, Lähde, Lähde), että joka kerta, kun saamelaisten oikeudet nousevat esiin eduskunnassa, kuka tahansa eteläinen voi kyseenalaistaa koko keskustelun legitimiteetin sen varjolla, ettei eduskunta ”tiedä kuka on saamelainen” (ks. eduskunnan pöytäkirja), ja sen jälkeen saamelaisia vielä syyllistetään keskustelun hedelmättömyydestä (Esimerkkinä Yle).  Unohdetaan nämä asiat tässä keskustelussa, sillä niin Suomen media, eduskunta kuin virkistyskalastajatkin unohtavat ne, ja tätä keskustelua ei ilmeisestikään voida käydä muuten kuin heidän ehdoillaan. Kuten aina.

Mikseivät saamelaiset luota valtioon? Näin minulta on kysytty useasti tämän asian yhteydessä. Kysymys on yhtäältä perusteltu, ainakin omalta osaltani. Olen pitänyt aiheesta kaksi puhetta YK:ssa (Puhe 1, Puhe 2), ja lisäksi osana Ellos Deatnu -ryhmää viettänyt osan kesästä Čearretsuolun moratorioalueella (Lue lisää), työstänyt kirjeitä ministeriltä ministerille niin Suomen kuin Norjan puolella ja antanut tässä vaiheessa jo useita haastatteluja koettaen juurta jaksaen selvittää, mistä asiassa on kyse (mm. Lapin Kansa, NRK Finnmark, STT / Iltalehti). Miksi minä en luota valtioon, he kysyvät minulta. He kysyvät meiltä. Ei. Miksei valtio luota meihin? 

Olen kuullut ulkopaikkakuntalaisilta suomalaisilta (!), että saamelaiset eivät ole halukkaita suojelemaan lohta, tai että saamelaiset haluavat omia lohen itselleen, tai että saamelaiset tietämättään kalastavat joen tyhjäksi, jos asiaan ei puututa. Jokainen näistä väitteistä on täysin absurdi. Totta kai me haluamme turvata lohikannan elinvoimaisuuden. Lohen ja joen suojeleminen on paikallisen väestön, kulttuurin, kielen ja elinkeinojen elinehto. Alkuperäiskansakulttuurille ominaisesti maan- ja vedenkäyttöön on sidoksissa satoja sanoja, käytäntöjä ja oppeja, jotka kaikki häviävät, mikäli perinnekalastus kuolee. Verrattava tilanne olisi esimerkiksi, jos suomen kielestä äkkiä häviäisivät kaikki germaaniset lainasanat. Saamelainen kulttuuri ei kuole saamelaisten käsissä, vaan Suomen ja Norjan kohtelu tukehduttavat sitä pala palalta, kunnes meistä on jäljellä enää muille kelpaava osa: kielivähemmistö, jolla on turisteihin vetoavat hauskat vaatteet.

Jos sitten puhutaan tästä saamelaisten niin kutsutusta nimby-asenteesta (”not in my back yard”), niin vastaus on minusta yksiselitteinen. Teno on Saamenmaalla. Saamenmaalla kuuluu toimia saamelaisten ehdoilla. Saamelaisilla on täysi oikeus haluta vähemmän turisteja Tenolle kuin kellä tahansa eiralaisella Engelinaukiolle. Yksi tärkeä ero näissä tilanteissa kuitenkin on. Saamelaisilla ei ole minkäänlaista legitiimiä tapaa vaikuttaa siihen, miten, missä, milloin ja erityisesti kuka Saamenmaan luonnonvaroja hyödyntää. Saamelaisilta ei kukaan kysy, haluammeko me turisteja Tenolle kalastamaan, haluammeko me heidän rahojaan, haluammeko me tänne valtioiden suunnittelemaa ”Arktisen alueen kehitystä”. Saamelaisten vastentahtoisuutta on ilmeisen vaikea tulkita, jos puuttuu ymmärrys a) siitä, että saamelaiset ja suomalaiset ovat kaksi eri kansaa ja b) siitä, miten Suomen kolonialistinen maankäyttöpolitiikka on vuodesta toiseen ajanut saamelaisia yhä ahtaammalle. On myös ilmeistä, että ymmärrys molemmista aiheista puuttuu aivan liian monelta suomalaiselta. Muuten me emme olisi nyt tilanteessa, jossa saamelaisten ainoa keino on jättäytyä kiinni luvattomasta kalastuksesta päästäkseen osaksi oikeusprosessia.

”Muuttakaa muualle niin ei tarvitse valittaa”, ”älkää muuttako muualle, sillä silloin ette ole enää saamelaisia”, ”modernisoitukaa, niin selviydytte”, ”älkää modernisoituko, ette te silloin ole enää alkuperäisiä”, ”Suomessa puhutaan suomea”, ”etkö puhu saamea, mikä saamelainen sinä sitten olet”, ”perinnekalastusta ei harjoiteta enää, kun verkotkin ovat moderneja”, ”miksi kalastat perinteisillä välineillä, kyllä se saamelainen kulttuuri on kehittymätön”.

Tätä retoriikkaa saamelaiset kuuntelevat päivästä, viikosta, vuodesta toiseen, eikä se tunnu loppuvan koskaan. Lukemattomat ihmiset, tuntemattomat, kaverit, opettajat, haastattelijat, ovat vuosien saatossa kysyneet, mikseivät saamelaiset voi joustaa. Siinä missä suomalainen kysyy: ”Miksi saamelaisten pitäisi saada kalastaa enemmän kuin minun, vaikka maksamme samoista kalastusluvista?”, saamelainen puolestaan kysyy: ”Jos minä antaudun tälle sopimukselle, kuten monet sukupolvet minua ennen ovat antautuneet vastaavissa tilanteissa, onko minun lapsenlapsillani enää mitään saamelaista jäljellä?”. Suomalaiselle kyseessä voi olla kalastussopimus, sillä suomalaisella on varaa suhtautua asiaan kuten kyseessä olisi pelkkä kalastussopimus. Saamelaisilla ei ole varaa samanlaiseen kapeakatseisuuteen. Meille tämä on Alta, Gállok, Kiruna, Nussir, Inari, Fosen, Girjas, Lokan tekoallas, metsähallituslaki ja kaikki ne lukemattomat muut kerrat kun olemme joutuneet puolustamaan ja aivan liian usein häviämään kiistan meidän maistamme, vesistämme, elämästämme.

Tämä ei ollut se tapa, jolla kuvittelin viettävän kesäni. Mutta saamelaisena minulta ei kukaan kysy, haluanko minä olla ”aktivisti” vai en. Minulle, meille ei anneta vaihtoehtoja. Mutta sen haluan lopuksi todeta, että minulta alkavat loppua keinot yrittää selittää suomalaisille, miksi saamelaisten selviäminen on tärkeää. En ymmärrä millä tavoin tekisin selvemmäksi, ettemme pyydä mitään enempää kuin mitä meiltä on jo viety.

Ellos Deatnu!

Lue lisää aiheesta:

Asiakirjat:

Suomen perustuslaki

Eduskunnan keskustelu Tenon sopimuksesta, Pöytäkirjan asiakohta PTK 26/2017

Apulaisoikeuskanslerin lausunto

Saamelaiskäräjien lausunto Tenon sopimuksesta

FAO Indigenous people’s livelihoods

Media:

Yle: ”Tenon uusi sopimus loukkaa perustuslaillisia oikeuksia” – Utsjokelaisten eriävä mielipide. 

Apu: Sopimus kuumensi tunteet Tenolla. 

Aamulehti: Kukaan ei ole tyytyväinen Tenon kalastussopimukseen – ”valtiovalta ryövää oikeudet paikallisilta”. 

Yle: ”Tenon sopimus mitätöity” – Tenojoen Tiirasaareen julistettu uusia kalastussäännöksiä vastustava liike.

Yle: Tenolle nousi toinen moratorio kalastussääntöjä vastaan – ”Sopimuksen myötä voi olla, että kalastuskulttuuri lopulta kuolee”. 

 Ellos Deatnu -liikkeen kotisivu: Linkki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s