Kenen vastuulla on kantaa vastuu?

Kirjoitettu by Petra in eduskunta, ihmisoikeudet, kolonialismi, monikulttuurisuus, rasismi, saamelaiset, suomi, vähemmistöt

Eilen, 8.9., istuskelin OKM:n korkeakouluvisioseminaarissa ja selasin röyhkeästi Twitteriä. Käynnistin viestiketjun, joka meni osapuilleen näin:

Tästä lähtee ketju, joka käsittelee saamelaisuutta Twitterissä ja somessa. Suomalainen, lue ja valistu.

Teesi 1: Saamelaisuuteen liittyy niin paljon suomalaisten projisoimaa virhetietoa, että saamelaisnäkökulmaa on hankala saada esiin somessa.

Yksikään ihminen tässä maassa ei saa koulussa riittävästi tietoa saamelaisista, ei yksikään. Virheelliset käsitykset ovat sikäli luonnollisia. Myös suomalaismedioiden luotsaama stereotypia “aina suuttuneesta” vähemmistöstä on iso tekijä meihin kohdistuvassa vihamielisyydessä ja rasismissa. Vastuu yksilöiden valistamisesta jää some-aktiivisille saamelaisille, jotka kiitokseksi saavat osakseen trolliryöppyjä, vihapuhetta ja pilkkaa.

Teesi 2: Suomalaismedioiden luotsaama kuva “vihaisuudesta” on murentanut saamelaisten uskottavuutta. Kuka kantaa tästä vastuun?

Näen tätä nykyä jo lähes päivittäin vitsejä siitä, että “ehkä saamelaiset loukkaantuivat”, se on nyt saamelaisiin liitettävä stereotypia. Saamelaisia ei oteta vakavasti omien asioidensa asiantuntijoina. Ei henkilökohtaisissa kokemuksissa, ei sosiaalisessa mediassa, ei valtiollisella tasolla. Se on selvää jokaiselle saamelaiselle, joka on joskus avannut suunsa julkisessa keskustelussa; niin tavallista on meihin kohdistuva vihapuhe. (Tästä erinomainen esimerkki on noin 1500 twiittiä sisältävä ketju -tapauksesta, suosittelen perehtymään vasta-argumentoijan käyttämään retoriikkaan.)

Avoin kysymys 1: Miten saamelaisten on tarkoitus voida keskustella rakentavasti, jos saamelaisuus nähdään puolueellisuuden aiheuttajana?

Avoin kysymys 2: Miten minä (saamelainen) vakuutan sinut (suomalaisen) siitä, ettei ole minun vastuullani korjata tätä ongelmaa?

Avoin kysymys 3: Mistä johtuu, että saamelaisiin kohdistuvan avoimen rasismin tunnustaminen on niin vaikeaa Suomessa?

Kysyn, koska haluan ymmärtää. Kysyn, koska saamelaisilla ei Suomessa ole legitiimiä tapaa vaikuttaa meitä alistaviin rakenteisiin. Kysyn, koska uskon sen olevan tervettä myös Suomen yhteiskunnan kehitykselle. Oman valtion historian tunteminen ja tunnustaminen on tärkeää. Ja kysyn Twitterissä, sillä näihin kysymyksiin ei valtio, virkamies, asiantuntija, tai kukaan mukaan ole osannut vastata.

Saamelainen kärsii suomalaisen tietämättömyydestä, mutta ei ole eikä pidä olla saamelaisen vastuulla korjata meistä johtumatonta ongelmaa. Heitän pallon teille, suomalaiset, sillä haluan teidän pohtivan tätä ja esittävän rakentamallenne yhteiskunnalle painavia kysymyksiä. Avoin keskustelu tasa-arvoisissa lähtökohdissa on ainoa tapa päästä eteenpäin ja rakentaa luottamusta saamelaisten & suomalaisten välille. Sen keskustelun avoimuus ja tasa-arvoisuus ei ole saamelaisten käsissä, vaan se on teistä suomalaista kiinni. Ymmärtäkää vastuunne.

Jottei asiasta jäisi epäselvyyksiä, tarkennan vielä erityisesti kollektiivisen vastuun merkitystä. Kun sanon, ettei ole eikä pidä olla saamelaisten vastuulla korjata Suomea vaivaavaa kroonista tiedonpuutetta, tarkoitan seuraavaa:

Luonnollisesti ainoa oikea taho kertomaan saamelaisista ja meitä koskevista ongelmista olemme saamelaiset itse. Kyse ei ole tiedon tuottamisen  vastuusta, vaan sen nostamisesta julkiseen levitykseen. Saamelaisten sisällyttäminen esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelmaan ei ole mahdollista saamelaisten nykyisillä vaikutuskeinoilla. Siksi vastuu sisällyttämisestä ei voi olla saamelaisilla, vaan levityksestä vastuussa olevilla ”korkeammilla tahoilla”. Suosittelen tässä vaiheessa lukemaan kirjoituksen ”It’s not my job to teach you about Indigenous Peoples”, joka tarjoaa osuvan kuvan aiheen problematiikasta.

Takaisin Twitteriin. Reaktiot ketjuun vaihtelivat, mutta useimmiten kuuli sellaisia kommentteja kuin:

  • En tiennyt tämän olevan ongelma.
  • En tajunnut miten vähän tiesin tästä.
  • Mitä minä voin tehdä asialle?

Yhtäältä tuntui ironiselta ensin julistaa, ettei ole minun (saamelaisen) tehtävä valistaa sinua (suomalaista), ja sen jälkeen kuuliaisesti vastata kaikkiin minulle osoitettuihin peruskysymyksiin saamelaisuudesta. Toisaalta elän tilanteen kaksoisstandardia; vastaan kysymyksiin, koska en halua tulla leimatuksi taas yhdeksi ”vihaiseksi saamelaiseksi” enkä halua aidosti kiinnostuneiden ihmisten jäävän vaille tietoa, jota minulla ja meillä on annettavana. Silti, vastuu tästä valistustyöstä ei ole eikä sen kuulu olla minulla.

Keskustelu on Twitterissä yhä käynnissä tätä kirjoittaessani ja ilmeisesti vasta ottamassa tuulta siipiensä alle, mistä olen luonnollisesti hyvin iloinen. Oikeastaan koko viestiketju sai alkunsa siitä, kun minulta viimeksi kysyttiin saamelaisille esitettävä vakiokysymys ”miten saamelaisuus näkyy sinun arjessasi?” sekä itse kysymyksen herättämistä ajatuksista. Olen nimittäin hieman väsynyt vastaamaan tuohon kysymykseen seuraavista syistä. Kysymyksen esittäminen viestittää eräänlaista ymmärtämättömyyttä siitä, että saamelaiset ovat oma erillinen kansansa, eivätkä suomalaisen kulttuurin alalaji. Kysymys aiheuttaa minussa epämiellyttävää toiseuden tunnetta, ei oman saamelaisuuteni takia, vaan siksi, että kysymyksen tarkoitus on nimenomaan etsiä niitä kulttuurillisia eroja, jotka kysymyksen esittäjä tunnistaa saamelaiseksi. Kysymyksen vastaukseksi kelpaavat useimmiten juuri kieleen, vaatetukseen ja työhön liittyvät erot, mutta esimerkiksi käytösmalleista, sosiaalisesta kulttuurista tai luontosuhteesta puhuttaessa on huomattavasti hankalampaa saada aikaan ulkopuoliselle kelpaavaa vastausta.

Koen jollakin tavalla, että niin kauan kuin tuota kysymystä esitetään saamelaisille, ei saamelaisista ole riittävästi tietoa tarjolla ei-saamelaisten valistamiseen. Ei edes niin perustavanlaatuisella tasolla, että valtaväestö ymmärtäisi kyseessä olevan kaksi erillistä kansaa. Usean tunnin keskustelun jälkeenkin minulle nimittäin tipahteli kommentteja, jotka ylpeänä julistivat: ”en ajattele saamelaisia kansana.” Riippumatta ihmisten mielipiteistä, riippumatta tulkinnoista ja riippumatta oikeuksiemme toteutumisesta, saamelaiset ovat yksi, erillinen kansansa. Valitettavasti kuitenkin tällaisilla tulkinnoilla on valtava painoarvo verrattuna Suomen perustuslakiinkin kirjattuun alkuperäiskansan määritelmään, mistä pääsemmekin takaisin kysymykseen vastuusta.

Saamelaiskysymyksissä on nykyisellään vastuutyhjiö. Yhtäältä eivät saamelaiset (yksilöt, järjestöt tai viralliset edustuselimetkään) kelpaa lähteiksi saamelaisasioissa, sillä saamelaisuus tekee meistä suomalaisten silmissä automaattisesti jäävin. Ulkopuolisen ”asiantuntijan” sana painaa aina joko yhtä paljon tai jopa enemmän. Toisaalta vaikkapa YK:n rotusyrjintäkomitean lukuisista moitteista huolimatta valtiot joutuvat harvoin (jos koskaan) vastuuseen saamelaisten kaltoinkohtelusta. Kenellä siis todella on vastuu asioiden muuttamisesta parempaan suuntaan?  Tällaisiin dilemmoihin olen usein kuullut vastattavan heitolla: ”miksi te ette vain tee jotain?”, kysyjänä on milloin tuttu tai kaveri, milloin Twitter-trolli.

Avoin kysymys 4: Miten minä (saamelainen) selitän sinulle (suomalaiselle), etten minä pysty tekemään enempää kuin jo teen? Miten minä selitän sinulle, että asioiden muuttuminen on sinun valtiostasi, sinun virkamiehistäsi, sinun kansastasi kiinni? Miten minä avaan sinun silmäsi ymmärtämään, että minä en voi tehdä enempää, mutta sinä voit?