Hei, sinä suomalainen keskustelija! Oletko viettänyt viime päivät twitterissä kiistellen trollien kanssa? Oletko tuntenut hakkaavasi päätä seinään, kun vastapuoli ei tahtomallakaan tahdo ymmärtää näkökulmaasi? Tunsitko lievää pahoinvointia seuratessasi Pressiklubin keskustelua? Oletko häkeltynyt, sillä olet ensimmäistä kertaa nähnyt, miten konkreettista on saamelaisten kohtaama vihapuhe silloinkin, kun puolustamme toisen alkuperäiskansan oikeuksia? Onneksi olkoon, olet herännyt Suomen yhteiskunnan todellisuuteen. Tältä tuntuu olla saamelainen Suomessa, tältä tuntuu olla saamelainen sosiaalisessa mediassa. Tätä on sinun yhteiskuntasi luotsaama trollipuhe minun kansaani kohtaan, ja se toistuu kaikissa keskusteluissa, joita minun pelkkä olemassaoloni velvoittaa minua käymään.
Nyt-liite julkaisi 26.9. jutun Amerikan alkuperäiskulttuureja approprioivien sulkapäähineiden käytöstä. Seurasi muutaman päivän intensiivinen mediamylly, jonka aikana asiaa puitiin pääasiassa Twitterissä ja iltapäivälehdissä, käväisin itsekin Huomenta Suomi -lähetyksessä antamassa pari kommenttia. Kohun aiheuttajat puolestaan olivat samana päivänä Enbuske Veitola & Salminen -ohjelmassa julistamassa, että Suomen Saamelaisnuoret ry on ollut heitä kohtaan ”hyökkäävä”. Käsittääkseni samaiset henkilöt oli pyydetty kanssani samaan aamulähetykseen, mutta kieltäytyivät saapumasta kuullessaan, että paikalla olisi myös muita keskustelijoita.
Vain kaksi päivää myöhemmin, 28.9., Nyt-liite julkaisi jutun Postin kritiikkiä herättäneestä mainoskampanjasta, johon myös Kulttuurihäiriköt ansiokkaasti tarttui. Sitten viime perjantaina 6.10. Pressiklubissa sulkapäähineitä kokeiltiin jälleen, tällä kertaa tarkoituksena koetella ”loukkaantumisen rajoja”. Kyseisen ohjelman aiheuttama keskustelu on jyllännyt Twitterissä koko viikonlopun. Ja tänään, 8.10., somessa nousi esiin Tähdet, tähdet -ohjelman mainos, jossa länsimaalainen nainen on, jälleen kerran, puettu ”intiaanimielikuvia” herättäviin kasvomaalauksiin.
Suomi-twitterin ansioksi täytyy sanoa, etten koskaan aikaisemmin ole nähnyt kulttuurisesta omimisesta puhuttavan näin suurella skaalalla näin tiiviillä aikavälillä. Lukuisten saamelaisten yhteiskuntavaikuttajien lisäksi kulttuurisen omimisen on nostanut esiin moni suomalainen toimittaja, poliitikko ja kommentaattori, mutta myös AntroBlogi, Politiikasta.fi ja jopa Gloria. Olen myös ensimmäistä kertaa nähnyt, että moni ei-saamelainen on nostanut esiin saamelaisten väitetyn ”sijaisloukkaantumisen” virheellisyyden, kyseenalaistanut uutisoinnin kohdistamisen juuri saamelaisten reagointiin sekä huomauttanut, että vaikkapa tv-lähetyksissä asiallisinta olisi kutsua juuri alkuperäiskansan edustaja puhumaan alkuperäiskansojen oikeuksista. (Tietääkseni Enbuske Veitola & Salminen -ohjelmaan tai Pressiklubiin ei kutsuttu ketään, joka tuon kriteerin täyttäisi.) Puhumattakaan siitä valtaisasta solidaarisuuden osoituksesta, että sadat Suomen Saamelaisnuoret ry:n ulkopuoliset ihmiset lähettivät ansaittua kritiikkiä ensimmäisen kohun aiheuttajille sekä kulttuurisesta omimisesta että aiemman kritiikin sensuroimisesta.
Keskustelun odotettavissa oleva varjopuoli nosti päätään, kun ”miksette pysy siellä lapissa” -viestejä alkoi ropista sekä SSN:n että omaan twitter-tiliini. Jätän ne kommentit omaan arvoonsa; henkilö, joka kahden viikon keskustelun jälkeenkin toistelee argumentteja sijaisloukkaantumisesta, on tahallaan ymmärtämätön. En myöskään aio tässä kirjoituksessa sen enempää perustella, miksi me SSN:llä ylipäätään tartuimme aiheeseen. Kommenttini Huomenta Suomi -lähetyksessä riittänevät ja voisivat yhtä lailla koskea mitä tahansa näistä tapauksista. Sen sijaan haluaisin nostaa esiin erään ilmiön, jonka olen tullut nähneeksi lukuisissa twitter-keskusteluissa.
Monet ovat kommentoineet tähän tyyliin:
-
”Miten näin voi tapahtua taas?”
-
”Tällä viikolla kulttuurillista omimista harrastaa..”
-
”Eikö tämän pitäisi olla jo selvää?”
-
”Ja seuraavaa kohua odotellessa…”
Haluan huomauttaa valtaväestön keskustelijoille, että juuri tästä on kyse. Kulttuurista omimista ja halventamista tapahtuu koko ajan. Seuraava tapaus voi nousta esiin päivien sisällä edellisestä. Kulttuurinen omiminen on systemaattinen ongelma samalla tavoin kuin alkuperäiskansojen eriarvoinen asema valtaväestöön nähden on. Syy siihen, että kulttuurisen omimisen keskustelu tulee niin usein esiin on, että keskustelu on verrattaen yksinkertaisempaa kuin vaikkapa maankäyttöön ja assimilaatiohistoriaan liittyvät keskustelut. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin aina samasta ilmiöstä: alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta.
Te, joille keskustelu kulttuurisesta omimisesta on tuore ilmiö, tai joille saamelaisten osallistuminen keskusteluun on ollut uusi kokemus: te olette nyt saattaneet saada maistiaisen siitä, millaista Suomessa on keskustella mistä tahansa saamelaisiin liittyvästä. Aihe voi olla pilailupukujen käyttö, nunnuka-sketsit, porojen laidunnusmetsien pakkohakkuut, perinnekalastuksen rajoittaminen 80 prosentilla, kouluasuntoloiden esiin nostaminen, saamelaisten itsemurhatilastoihin osoittaminen tai puhtaasti olemassaolomme perustelu. Vaihda vain nimetyn kohun tilalle jokin muu aihe, argumentit meitä vastaan ovat aina samat:
Ongelma on systemaattinen niin kauan, kuin alkuperäiskansan edustajan antama lausunto laukaisee tällaisia ryöppyjä koko kyseistä kansaa vastaan. Ongelma on systemaattinen myös siksi, että kulttuurisessa approprioimisessa ei koskaan kyse ole yksittäistapauksesta. Huomenta Suomi -lähetykseen kanssani osallistunut Kiasman museopäällikkö oli vuosi sitten itseni kanssa vastakkain Jenni Hiltusen tehtaileman Grind-videon takia. Miss Helsinki -kisojen yksi pääjärjestäjistä, Martina Aitolehti, poseerasi vain pari vuotta sitten feikkisaamenpuvussa Anna-lehdessä. IVALO Creative Agency, mainostoimisto Postin kolonialismikampanjan takana, esittelee portfoliossaan Lasolille tarkoitettua mainosta, jossa pohjoiseen teemaan on ilmeisesti pakko liittää saamelaispäähineen pilaversiota käyttävä ”pissapoika” muuten ’normaalien suomalaisten’ keskellä. Sama ilmiö toistuu myös poliittisella tasolla; saamelaisten oikeuksien edistämistä vastustavat aina samat poliitikot, itsemääräämisoikeuden toteutumista vastaan puhuvat aina samat tahot.
Mitä suomalaiset voivat siis tehdä? Voitte jatkaa keskustelua ja odottaa seuraavaa kohua, keskustella uudestaan ja odottaa taas seuraavaa kohua. Tai. Voitte esittää kysymyksen: miksi nämä rakenteelliset ongelmat ovat niin normalisoituja juuri alkuperäiskansojen ja siten saamelaisten kohdalla? Miksi sallimme saamelaisiin kohdistuvan vihapuheen? Miksi edes minimistandardiin pääseminen on saamelaisten oikeuksien kohdalla niin hankalaa, että YK:kin huomauttelee meille siitä toistuvasti?
Odotan mielenkiinnolla, miten keskustelu etenee, kun seuraavan kerran puhumme nimenomaan saamelaisten oikeuksista ( = alkuperäiskansojen oikeuksista = ihmisoikeuksista) Suomessa. Saamelaiskäräjälain avaamista, paliskuntia uhkaavia pakkohakkuita, Pohjoismaista Saamelaissopimusta, Tenon ensi kesän pyyntikautta sekä tietysti jäämeren rataa koskevat keskustelut ja toimenpiteet häämöttävät lähitulevaisuudessa. Haastan teidät kaikki olemaan yhtä äänekkäitä silloin, kuin mitä olette olleet nyt. Näyttäkää meille, että te pystytte parempaan.
Petra Laiti 