Psst, eduskunta, teille on valehdeltu.

Hei, hyvä lukija. Vaikka tämä teksti on osoitettu eduskunnassa työskenteleville, niin sisältö on relevantti kenelle tahansa. Jos kuitenkin satut olemaan puolueaktiivi, erityisavustaja, kansanedustaja, virkamies, ministeri tai joku muu Arkadianmäellä tai puoluetoimistoissa työskentelevä, niin toiveeni on, että kiinnität tarkkaan huomiota. Tämä koskee sinunkin työtäsi, ja sinäkin saatat olla näistä asioista vastuussa, vaikket sitä itse tietäisikään.

Tässä kirjoituksessa laitan Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtajan hatun päähäni ja korjaan muutamia väitteitä, joita saamelaisyhteisöstä sitkeästi levitetään julkisessa keskustelussa. Teen tämän siksi, että eduskunnassa uudistetaan tänä vuonna saamelaiskäräjälakia ja faktahan on, näin karusti sanottuna, että saamelaisista ei tiedetä Suomessa käytännössä mitään, eikä varsinkaan eduskunnassa. Sukupolvia jatkunut tietämättömyys on luonut pohjaa systemaattiselle disinformaation levittämiselle, mikä on johtanut siihen, että eduskunnassa ei ymmärretä alkuunkaan, mistä käräjälaissa on kyse.

Mutta aloitetaan perusasioista. Taas kerran.

Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa. Meitä on noin 100 000 ja asumme neljän valtion alueella. Puhumme yhteensä yhdeksää saamen kieltä (Suomessa niistä puhutaan kolmea) ja perinteisiin elinkeinoihimme kuuluvat mm. poronhoito, kalastus, metsästys ja käsityöt. Kirjoitin kansallispäivänämme 6.2. kolumnin aiheesta ”Mitä jokaisen tulisi tietää saamelaisista?, suosittelen sen lukemista kärryille pääsemisen vuoksi.

Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa on asetettu kunkin valtion alaiseksi saamelaiskäräjät, joiden tehtävänä on ylläpitää saamelaisten kielellistä ja kulttuurillista itsehallintoa (Venäjällä tilanne on hieman monimutkaisempi). Saamelaiskäräjät ovat erikokoisia ja toimivat eri lainsäädäntöihin pohjautuen, sillä ne ovat kunkin emovaltion alaisia elimiä. Saamelaiskäräjät ei siis ole valtiosta irrallinen vallankäyttäjä, vaikka jotkut niin väittäisivätkin. Saamelaiskäräjillä ei myöskään ole oikeutta juuri muuhun, kuin kantansa esittämiseen saamelaisasioihin liittyen. Saamelaiskäräjien kantaa ei ole saamelaisia koskevissa päätöksissä pakko ottaa huomioon, mikä on laissa olevan neuvotteluvelvoitteen olennainen porsaanreikä. Sama käytäntö toteutuu enemmän tai vähemmän kaikissa saamelaiskäräjät omaavissa valtioissa siitä huolimatta, että se rikkoo YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistusta eli UNDRIP:ia. UNDRIP:in mukaan alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus on ehdoton minimi ja tähän ei Pohjoismaissa ylletä.

Jotta Suomessa asuvista saamelaisista voitaisiin puhua asian kokonaiskuvaa hahmottaen, on syytä tarkastella saamelaisyhteiskuntaa laajemmin rajat ylittävän esimerkin kautta. Siksi selostan nyt lyhyesti saamelaisyhteiskunnan rakenteen ennen esimerkkiin palaamista.

Saamelaisyhteiskunta on erittäin yhteisöllinen ja tiivis, niinkuin maitamme halkovat valtioiden rajat edellyttävätkin. Valtioihin kuuluvien saamelaiskäräjien lisäksi saamelaiskäräjien johdot tapaavat Saamelaisen Parlamentaarisen Neuvoston kokoontumisissa. Sen lisäksi on olemassa valtioiden rajat ylittävä Saamelaisneuvosto. Kun kussakin valtiossa on olemassa eri kohteisiin keskittyviä saamelaisyhdistyksiä, on yhdistyksille olemassa kattojärjestöt. Suomessa on olemassa Suomen Saamelaisten Keskusjärjestö eli SSG, johon kuuluvat

Sámi Siida rs. /Utsjoki
Johtti Sápmelaččat rs. /Enontekiö
Rovaniemen saamelaisyhdistys MII ry – Roavvenjárgga Sámiid Searvi Mii rs. /Rovaniemi
Suomen saamelaisnuoret – Suoma Sámi Nuorat rs. (SSN) /Utsjoki
Saamelaisten sosiaali- ja terveysalan järjestö Sámi Soster rs. /Inari
Suomen porosaamelaiset ry – Suoma Boazosámit rs. /Inari
Kolttasaamelainen kulttuuriyhdistys Saa’m Nue’tt rs /Inari

SSG on näille astetta poliittisemmille yhdistyksille väylä Saamelaisneuvoston jäseniksi, sillä Saamelaisneuvosto on SSG:n kaltaisten kattojärjestöjen kattojärjestö. Saamelaisneuvosto on perustettu jo vuonna 1956 ja sen on yksi maailman vanhimpia alkuperäiskansapoliittisia järjestöjä. Saamelaisneuvoston jäsenistö myös koostuu näistä kunkin jäsenjärjestön nimittämistä ehdokkaista, jotka laativat rajat ylittäviä poliittisia julistuksia ja piirtävät yhteisiä saamelaispoliittisia linjoja. Käytännössä Saamelaisneuvoston julkaisut ovat ne arvot, joihin saamelaisten ideaali yhteiskunta pohjautuu. Koska saamelaiset ovat 100 000:n ihmisen yksi kansa, eivät neljän valtion neljä vähemmistöä, saamelaiset eivät voi myöskään jakaa poliittisia linjojaan ja yhteisiä ideaalejaan sen valtion mukaan, jonne kukakin meistä sattui syntymään. Linjojen on oltava yhteisiä, jotta saamelaisväestöllä olisi toivoakaan yrittää kuroa valtioiden välisiä oikeudellisia eroja umpeen. Tämä yhteisöllisyys kääntyy usein keskustelussa poliittisen ehdottomuuden mielikuvan levittämiseksi, josta on valitettavasti hyötyä saamelaisten ja jatkeena Suomen saamelaiskäräjien mustamaalaamiseen.

Saamelaiskäräjien ankara kritisoiminen on pääasiassa lähtöisin kahden asian tavoittelusta: maaoikeuksien sekä kuntapoliittisen vallan.

Saamelaisten ja saamelaiskäräjien ankara kritisoiminen on pääasiassa lähtöisin kahden asian tavoittelusta: maaoikeuksien sekä kuntapoliittisen vallan. Saamelaiskäräjiä perustaessa sekä ILO169:n välähtäessä ensimmäisen kerran pöydälle, Pohjois-Suomen ei-saamelaisissa piireissä syntyi paniikki siitä, että yksityisomistuksessa olevia maita ruvettaisiin pakkolunastamaan saamelaisille. Ergo, tässä mielikuvassa mikä tahansa saamelaisten oikeuksien parantaminen tarkoittaisi automaattisesti suomalaisten oikeuksien vähentämistä. Näin ei kuitenkaan ole; saamelaisten halu ratkaista maaoikeuskysymys liittyy omien elinkeinojemme turvaamiseen sekä luonnon suojeluun raskasteollisuudelta. Yksityisomistuksessa olevia maita ei missään nimessä ole kukaan pakkolunastamassa, mutta mielikuva siitä on jälleen hyödyllinen saamelaisten ja saamelaiskäräjien mustamaalaamiseen.

Kuten mainitsin aiemmin, on olemassa Suomen saamelaiskäräjiä vastustavia tahoja. Heidän suustaan saattaa kuulla sellaista kuin:

  • ”Saamelaiskäräjät syrjii pienempiä saamelaisryhmiä”

  • ”Saamelaiskäräjät koostuu pohjoissaamelaisesta eliitistä”

  • ”Saamelaiskäräjät ei tunnusta Suomen oikeata alkuperäiskansaa”

Pienemmät saamelaisryhmät, kuten inarinsaamelaiset ja koltat, ovat väittämistä huolimatta hyvin edustettuja saamelaiskäräjillä, joten keitä sitten ovat nämä keskustelussa usein vilahtavat ”pohjoissaamelaiset”? Tämä termi on tosiasiassa täysin keksitty vastaamaan mielikuvaa, joka saamelaisväestöstä oli jo olemassa paikallisten ei-saamelaisten silmissä. Pohjoissaame on yleisimmin puhuttu saamen kieli, mutta ”pohjoissaamelaiset” eivät ole samalla tavalla väestöryhmä kuin inarinsaamelaiset tai kolttasaamelaiset. En tunne ketään, joka käyttäisi itsestään sanaa ”pohjoissaamelainen”, sillä toisillemme olemme käytännössä kaikki vain saamelaisia sen enempää jaottelematta. Henkilö, joka käyttää termiä ”pohjoissaamelaiset” haluaa yleensä kytkeä saamelaiset paljon kertovaan virheväittämään.

Suomen saamelaisväestöstä ja edelleen saamelaiskäräjistä halutaan levittää käsitystä, että ”käräjien pohjoissaamelainen poroeliitti” olisi oikeasti Norjan puolelta tunkeutuneita ja näin ollen ”maahanmuuttajia” Pohjois-Suomessa. Tämä mielikuva on yllättävän tiukkaan pinttynyt siitä huolimatta, että kun nykyisen Pohjois-Suomen metsistä on kuljetettu poroja edes takaisin jäämeren rannalle, ei kumpaakaan valtiota ollut edes olemassa. Toisin sanoen, ei ollut mitään ”Norjaa”, josta tulla tai ”Suomea”, jonne tunkeutua. Kun rajat suljettiin, joutuivat saamelaiset suvut valitsemaan, kummalle puolelle rajaa he jäisivät. Näin ollen myös Norjan puolelle rajaa jäi valtava määrä saamelaisia, joiden syntymäkoti oli nykyisen Suomen puolella. Osa heistä oli inarinsaamelaisia. Se argumentti ei kuitenkaan koskaan nouse käräjien vastustajien parissa, että Norjan puolelle jääneiden sukujen oikeuksia Suomen puolen maihin tulisi selvittää.

“Pohjoissaamelaiseksi” leimatun saamelaisväestön vastapainoksi on olemassa ryhmä, joka Inarin alueella kiteytyy yhdistykseen Inarinsaamelaiset ry tai Anarâšah rs. Kyseinen yhdistys ei edusta läheskään koko inarinsaamelaista väestöryhmää eikä suinkaan ole ainoa inarinsaamelaisten yhdistys. Kyse on tässä kohtaa kuntapoliittisista motiiveista erotella Inarin kunnan ”oikea” alkuperäiskansa muista saamelaisryhmistä oman poliittisen blokin vahvistamiseksi. ”Pohjoissaamelaisuuden” leimaa annetaan myös perusteetta useille saamelaiskäräjien jäsenille siitä huolimatta, että valtavalla määrällä edustajia on inarinsaamelaista sukua ja siten myös henkilökohtainen kosketus inarinsaamelaiskulttuuriin.

Inarinsaamelaisuuden valjastaminen tällaiseen retoriseen käyttöön on halpamaista, sillä kyseinen näkemys ei ole millään muotoa yleisesti hyväksytty inarinsaamelaisissa piireissä. Eräs toinen saamelaisblogi teki vastikään analyysin käräjävaalien vaalikonedatan perusteella ja totesi, että näitä argumentteja suoltavat käräjäedustajat ovat mielipiteissään ja lausunnoissaan huomattavan kaukana saamelaiskäräjien yleisestä saamelaispoliittisesta linjasta. Sen sijaan he ovat hyvin lähellä nimenomaan kuntapolitiikan ajamista käräjien kautta siitä huolimatta, että kuntapolitiikka ei ole käräjien lakisääteinen tehtävä. Toisaalta, tämän ”oikea alkuperäiskansa”-retoriikan äänekkäimpiä luotsaajia on Inarin kunnanvaltuuston puheenjohtaja, joten kunnallispoliittisen vallan hakeminen Saamelaiskäräjien puolelta käy varmasti hänen omasta mielestään järkeen.

Kun tästä keskustelusta poistaa kokonaan saamelaisaspektin, ei jäljelle jää mitään muuta kuin puhdasta ”not in my backyard”-asennetta, jossa halutaan ajaa itselleen epämieluisat ihmiset pois omalta tontiltaan.

Jos jätetään nyt puhumatta siitä, että Inarin kunnallispoliittinen keskustelukulttuuri Inarin kansalaiskanavalla lietsoo rasismia ja vihapuhetta niin paljon, että se itsessään on uutinen. Jätetään puhumatta siitä, että Inarin kunnanvaltuuston puheenjohtaja on yksi Inarin Kansalaiskanavan aktiivisimpia keskustelijoita, että kansalaiskanavan yksi ylläpitäjistä on uusnatsijärjestö Suomen Sisun jäsen, että kansalaiskanavalla seikkailee myös useita Lapin kansanedustajia, että nämä kansanedustajat Suomen Sisun tavoin osallistuvat erityisesti nuorten saamelaisnaisten pilkkaamiseen omilla some-kanavillaan. Jätetään puhumatta siitä, että Enontekiöllä kunnallispolitiikka pitkään dominoinut suomalaissuku osoitti vuonna 1995 mieltä saamelaisten oikeuksia vastaan (kuva alla), mutta silti heidät nykyään esitetään suomalaismediassa ilkeiden saamelaisten uhreina. Jätetään nämä aspektit pois, sillä eihän nyt tällaista järjestäytynyttä vastarintaa Suomessa tapahtuisi. Tai jos tapahtuisi, niin saamelaisia ei asiassa kukaan uskoisi.

27747475_10155723024384017_2356205721162957250_o

Kuva Lapin Kansa -lehdestä vuodelta 1995.

Kun tästä keskustelusta poistaa kokonaan saamelaisaspektin, ei jäljelle jää mitään muuta kuin puhdasta ”not in my backyard”-asennetta, jossa halutaan ajaa itselleen epämieluisat ihmiset pois omalta tontiltaan. Silloin on aivan yhdentekevää, onko kyseinen henkilö saamelainen, inarinsaamelainen vai kolttasaamelainen. Henkilö, joka ei saamelaisten ja käräjien vastustajien mielipiteisiin yhdy, on heidän silmissään automaattisesti heidän vihollisensa. Ja siitä pääsemme takaisin Pohjois-Suomen kuntapoliittiseen blokkiin.

Inarinsaamelaiset ry – Anarâšah rs on yksi äänekkäimpiä ”saamelaismääritelmän” laajentamisen puolestapuhujia aina, kun saamelaiskäräjälakia ollaan uudistamassa. Laissa ei tosiasiassa ole kyse ”saamelaisen määrittelystä” vaan siitä, kuka on oikeutettu äänestämään Saamelaiskäräjävaaleissa. Kun käräjien lakisääteinen tehtävä on toteuttaa kielellistä ja kulttuurillista itsehallintoa, olisi täysin oikeutettua perustella äänikelpoisuus kieltä ja kulttuuriyhteyttä painottaen. Näin tehdään muuallakin saamelaisyhteisössä. Saamelaiskäräjien kantoja vastustava blokki kuitenkin vaatii, että äänioikeus lyötäisiin lukkoon nk. ”polveutumiskriteerin” perusteella. Sen mukaan kuka tahansa, jonka suvussa olisi yksikin saamelainen, olisi oikeutettu vaikuttamaan käräjiin. Tarkastellaanpa tätä ajatusta hetki.

On olemassa kansa, jolla on oma päätösvaltainen elimensä. On toinen, huomattavasti suurempi ja voimakkaampi kansa aivan vieressä. Vähitellen pienemmän kansan päätösvaltaiseen elimeen hivuttautuu ihmisiä, joita yhteisö ei katso olevan osa heitä tai jotka eivät yhteisön mielestä edusta heitä. Nämä tahot alkavat vaatia oikeuksia ihmisjoukoille, jotka eivät ole yhteydessä pienempään kansaan, vaan joilla on oma kieli ja kulttuuri. Sitten suuremman kansan päätösvaltainen elin päättää, että kenellä tahansa kansan sukujuuren omaavalla on oikeus päästä päättämään pienen kansan asioista. Tiedättekö miltä tämä kuulostaa? Tämä kuulostaa Krimin ja Itä-Ukrainan valtaamiselta, kun Venäjä katsoi oman väestönosansa todistavan, että ne alueet kuuluvat Venäjälle. Tältä tilanne tuntuu saamelaisista.

Mikä siis on saamelaiskäräjien vastustajien agenda? Anarâšah rs on oman puheenjohtajansa perusteella äänekäs poliittinen tekijä, mutta eräs olennainen yksityiskohta paljastaa, että kyseessä on puhtaasti kunnallispoliittisten intressien takia perustettu järjestö. Nimittäin, Anarâšah ei olisi kelpuutettu olemaan SSG:n ja siten Saamelaisneuvoston jäsen, mikäli yhdistys siihen pyrkisi, sillä se hyväksyy jäsenikseen muitakin kuin saamelaisia. Tämä tarkoittaa siis, että järjestöllä ei ole intressejä olla osa saamelaispoliittista kokonaiskuvaa, saati Saamen kansan yleispoliittisia linjoja vetävää Saamelaisneuvostoa. Järjestö puuttuu kokonaan saamelaisyhdistysten yhteistyöpiireistä, sillä järjestö ei ole koskaan ollut halukas tekemään työtä laajempien saamelaispoliittisten asioiden edistämisessä, vaikka saamelaisten yleisten oikeuksia parantamiseen kuuluu luonnollisesti myös inarinsaamelaisen kulttuurin aseman parantaminen. Erinomainen esimerkki tästä on, että Suomen saamelaiskäräjillä hyväksyttiin vastikään ehdotus ryhtyä selvittämään inarinsaamelaisten oikeusasemaa, mutta tämä ehdotus tuli aivan toiselta taholta kuin käräjillä istuvilta Anarâšah:n jäseniltä. Yhteistyöhalukkuutta heillä ei siis käräjillä ole.

Saamelaiskäräjiä vastustavat äänet myös loistavat poissaolollaan kaikissa saamelaiskulttuurille olennaisissa tapahtumissa, kuten eri vuodenaikoihin järjestettävillä markkinoilla, kulttuurifestivaaleilla tai neljän vuoden välein järjestettävissä saamelaiskonferensseissa. Joko saamelainen maailma on heille niin vieras, etteivät he tunne saamelaiskulttuurin kokoontumisperinteitä, tai sitten heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta olla osa saamelaisyhteiskuntaa. Juuri tätä me tarkoitamme, kun puhumme ryhmähyväksynnästä. Kyse ei ole Suomen noin 8000:n saamelaisen antamasta hyväksynnästä, vaan koko kansanyhteisömme yhteenkuuluvuuden tunteesta. Siksi saamelaiset painottavat ryhmähyväksyntää myös vaalikelpoisuuden myöntämisessa; me haluamme linjan, joka on yhtenäinen oman kansamme kanssa riippumatta valtiosta.

Saamelaisten ei auta muu kuin väsyneinä toistella, että yksi saamelaissukulainen 1700-luvulta ei tee kenestäkään saamelaista ja että polveutuminen ei riitä perusteeksi olla automaattisesti osa elävää kulttuuria.

Anarâšah on myös siitä kontroversielli, että edes inarinsaamelainen yhteisö ei myönnä järjestölle kokonaisvaltaista ryhmähyväksyntää. Järjestöä syytettiin taannoin jopa inarinsaamelaisen identiteetin varastamisesta. Kertoisin järjestöstä enemmänkin, mutta heillä ei ole nettisivua ja ymmärtääkseni yhdistys toimii ainoastaan salaisen facebook-ryhmän kautta. Heillä ei siis ole mitään muuta julkista tiedotuskanavaa, kuin Inarin kunnanvaltuuston puheenjohtaja (kok.). 

Silti saamelaiskäräjien vastustajien käyttämä ”kuka on saamelainen, kenelle oikeudet kuuluvat”-keskustelu jyllää. Saamelaisten ei auta muu kuin väsyneinä toistella, ettei ”polveutumiskriteeri” riitä, ettei yksi saamelaissukulainen 1700-luvulta tee kenestäkään saamelaista ja että sukujuuri ei riitä perusteeksi olla automaattisesti osa elävää kulttuuria. Ihan samoin perustein Ruotsi voisi väittää, että suomenruotsalaiset ovat osa heitä ja että rannikkoalueet pitäisi luovuttaa Ruotsille. Lisäksi polveutumiseen vedotaan sillä, että henkilö olisi vuosisatojen aikana merkitty verokirjoihin ”lappalaisena”. Tämä sana ei kuitenkaan verokirjoissa viittaa etnisyyteen, vaan elinkeinoon. Ei ole siis minkäänlaisia takeita siitä, että polveutumisella perusteltu sukulainen olisi alunperinkään ollut saamelainen.

Syy siihen, että tämän argumentoinnin ontuvuutta ei nähdä Suomessa, on minulle vieras. Minua ihmetyttää tämä jopa kuntapoliittisten motiivien kannalta, sillä parhaimmillaan jopa puolella miljoonalla suomalaisella saattaa olla ”lappalaiseksi” merkitty sukulainen satojen vuosien takaa, ja jos kriteeri avattaisiin myös heille, kadottaisi haja-asutusalueen kuntapolitiikka merkityksensä siinä silmänräpäyksessä. 

Saamelaisista liikkuu myös pinttynyt väärinkäsitys siitä, että me riitelisimme keskenämme niin paljon, ettemme saisi omia päätöksiä tehtyä vaikka se valta meille palautettaisiinkin. Jos ”riitelyllä” tarkoittaa ”kuka on saamelainen”-keskustelua, on vastaus yksiselitteinen:

Saamelaiset eivät riitele siitä, kuka on saamelainen, sillä saamelaisten ei tarvitse todistella itseään kenellekään. Ne tahot, joka asiasta yli kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin vääntävät, on eri nimillä kulkenut ryhmittymä Pohjois-Suomen kunnallispolitiikassa dominoivia sukuja, jotka pelkäävät oman vaikutusvaltansa heikkenevän saamelaisten oikeuksien lisääntyessä.

Nämä tahot eivät ole kiinnostuneita olemaan osa Saamen kansanyhteisöä rajojen toisella puolen eivätkä he ymmärrä, mitä sana ”alkuperäiskansa” tarkoittaa. Näihin tahoihin kuuluu ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä kiusanneet, pilkanneet ja uhkailleet saamelaisia, ja tapelleet saamelaisten oikeuksien kehitystä vastaan. Nyt he kehtaavat kutsua itseään tilanteen uhreiksi ja nimittää itseään Pohjois-Suomen ”oikeaksi alkuperäiskansaksi”. Mistä minä tiedän? Koska kaiken tämän kokeneet ihmiset ovat edelleen elossa ja muistavat joka ainoan kerran, kun heitä kohti on näiden tahojen suunnalta syljetty.

Me olemme yrittämällä yrittäneet selittää näitä asioita teille kielellä, joka ei ole omamme, laeista, joita me emme ole säätäneet, riidoista, jotka eivät johdu meistä.

Eduskunnassa ei ole kansanedustajana ainoatakaan saamelaista, ei ainoatakaan. Silti eduskunnassa nämä tahallista virhetietoa levittävät opportunistit ovat saaneet tehokkaasti argumenttejaan lobattua läpi. Joten mitä siis tapahtuu, jos saamelaisia ja käräjiä pilkkaavat tahot saavat tahtonsa läpi? Jos käräjävaalien kelpoisuutta laajennetaan sisällyttämään muitakin ryhmiä, kuin saamelaisia? No, itse näen kaksi suoraa vaikutusta.

  1. Saamelaiskäräjät itsehallintoelimenä menettää saamelaisten luottamuksen. Tällöin Suomi on itse sinetöinyt kohtalonsa vallankäyttäjänä, joka ensin asetti saamelaisille vallasta riisutun itsehallintoelimen, jonka olemassaolo pakotti meidät tekemään vuosikymmeniä töitä oikeuksien takia, joita Suomi ei koskaan palauttanut, ja jonka saamelaisväestö lopulta hylkäsi Suomen yleisen tietämättömyyden ja opportunismista syntyneiden taitavien valheiden takia. Tämä on paitsi kauhea ajatus saamelaisille, myös äärimmäisen noloa Suomelle kansainvälisellä tasolla.
  2. Suomen nykyisen hallituksen ja Saamelaiskäräjien luotsaamalle totuus- ja sovintokomissiolle ei olisi enää edellytyksiä. Komissio olisi tarkoitus asettaa selvittämään valtion toimia, jotka johtivat saamelaisten pakkoassimilaatioon sekä ylisukupolviseen traumaan. Jos käräjälaki avataan suomalaisille, saamelaisilla ei ole enää mitään syytä luottaa valtion kykyyn ratkaista ja edesauttaa oikeuksiemme kehitystä tai edes kuunnella, mitä meillä on sanottavana. Sovinnolle voidaan silloin heittää hyvästit.

Hyvä eduskunta, puhun nyt suoraan teille kaikille. Me olemme yrittämällä yrittäneet selittää näitä asioita teille kielellä, joka ei ole omamme, laeista, joita me emme ole säätäneet, riidoista, jotka eivät johdu meistä. Te olette vuodesta toiseen valinneet kuunnella kovempaan huutavaa ääntä, joka puhuu selvää Suomen kieltä. Te olette pahoitelleet ja vakuutelleet, että kyllähän tälle asialle pitäisi jotain tehdä. Te olette osa sitä myllyä, joka pumppaa meistä virhetietoa ja asenteellisuutta suuremmalle kansalle toisteltavaksi. Nyt asia on niin, että jos te haluatte meidät noin kovasti hävittää maailmankartalta, niin te olette sitä hyvää vauhtia jo tekemässä. Ja maailma tulee muistamaan teidät valtiona, joka poseerasi ihmisoikeuksien puolustajana, mutta joka valheita kuunnellessaan tuhosi alkuperäiskansan rajojensa sisällä.

Jo nyt on beargalat, ettei tämä mene teillä jakeluun.