7+1 argumenttia siitä, kuka saa määritellä saamelaisen

Saamenmaalla eletään poliittisesti tapahtumarikkaita aikoja. Kymmenen vuotta valmisteluissa ollut Pohjoismainen saamelaissopimus on vihdoin päässyt etenemisvaiheeseen. Suomen, Norjan ja Ruotsin kattavalla saamelaissopimuksella pyritään vahvistamaan saamelaisten oikeuksia niin, että saamelaisilla on mahdollisuus edistää kieltään, kulttuuriaan, elinkeinojaan ja yhteiskuntaansa samalla tavalla valtiosta riippumatta. Silti sopimuksen yhteydessä on puhuttu (taas) paljon näennäisesti aiheeseen liittymättömästä asiakohdasta: saamelaismääritelmästä.

Tilannetta ulkopuolelta tarkastelevan on ymmärrettävän vaikeaa ymmärtää, mistä saamelaisasiasta milloinkin on kyse. Aiheet näyttäisivät sekoittuvan toisiinsa. Erityisesti Suomen puolella on viime aikoina käyty lähes kipinää lyövää keskustelua siitä, kuka on saamelainen, eli kenelle saamelaisen oikeudet kuuluvat. Minusta vastaus on itsestäänselvä: saamelaisten tulee itse saada määritellä itsensä. Joillakin näyttäisi olevan käsitys, että saamelaisille myönnetyissä oikeuksissa on kyse erityisoikeuksista ja saamelaisten asettamisesta korkeampaan asemaan, ja siksi haluavat päästä ns. osingoille. Tosiasiassahan kyse on vain poistettujen perusihmisoikeuksien palauttamisesta.

Juridisesta näkökulmasta Suomi on saamelaismääritelmässään poikkeus. Norjassa ja Ruotsissa saamelaiseksi määritellään nimittäin henkilö, joka:

SAMETINGSLAG §1-2
1. osoittaa/näyttää toteen, että hänellä on tai on ollut saamenkieli kotikielenä, tai
2. osoittaa/näyttää toteen, että jollain hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on tai on ollut saamenkieli kotikielenään, taikka
3. jonka yksi vanhempi on tai on ollut merkitty Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Suomi on erityinen tapaus. Vuoteen 1995 asti Suomen noudattama saamelaismääritelmä perustui silloisen saamelaisvaltuuskunnan v. 1973 asettamaan määritelmään:

  • Saamelaisella tarkoitetaan tässä asetuksessa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään. (Lähde: Saamelaiskiista, Lehtola, 2015)

jolloin fokus oli kielen, lähisuvun sekä itseidentifikaation painottamisessa. Vuonna 1995 Suomen valtio muutti määritelmää olennaisella kohdalla. Saamelaiseksi määritellään tällä hetkellä henkilö, joka on

3§ Saamelainen
Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:
1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenä; tai
2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä-, tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka
3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

Lappalaistermin sisällyttäminen lakiin tarkoitti historiallisesti tulkinnanvaraisen termin sisällyttämistä kokonaisen kansan määrittelyyn. Se mahdollistaa mm. korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO) valituksen tekemisen, mikäli saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei hyväksy yksilöä äänestysluetteloonsa. Perusteluina on mm. käytetty tällaisia tapauksia:

”Lähes kaikki valittajat [vuonna 1999] nojasivat oikeutensa perustaksi esi-isään, joka oli viimeiseksi merkitty lappalaiseksi maa- tai veronkantokirjaan vuosien 1739 ja 1857 välillä.” (Lähde: linkki)

Uusi määritelmä ei nimittäin asettanut takarajaa sille, kuinka kaukaisista sukupolvista sai olla kyse valitusta tehdessä. Jätän edellämainitun esimerkin kunkin itsensä tulkittavaksi. (Lähde: Saamelaiskiista, Lehtola, 2015)

Voi perustellusti kysyä, kuinka korrektia tällainen ulkopuolisen suorittama määrittely on. Voi kysyä itseltään, millainen sävy keskustelussa olisi, jos saamelaisten tilalle asetettaisiin mikä tahansa muu Suomen vähemmistö, esimerkiksi Suomen turvapaikanhakijat, jokin uskontokunta, tai vaikkapa Suomen ruotsinkieliset. Voi pohtia, kuinka halventavalta mahtaa tuntua hakea hyväksyvää leimaa valtiolta, joka on vastuussa yhä elossa olevien sukupolvien assimilaatiotraumoista. Lopuksi voi pohtia, millä perusteilla Suomessa määritellään saamelainen eri tavalla kuin muissa Pohjoismaissa.

Lopultahan sillä ei tosin ole mitään juridista väliä, mitä mieltä Saamen kansa on. Meidän mielipiteemme ylitse nousee yhä edelleen kunkin Pohjoismaan hallituksen päätös riippumatta siitä, kuinka hyvin eduskunnassa ollaan perillä a) saamelaisista tai b) saamelaisasioihin puuttuvien poliitikkojen mahdollisista omista intressitahoista. Monen mielestä myös minä itse saatan saamelaisena olla  jäävi ottamaan kantaa asiaan. Siispä aion jättää perustelut seuraavien esimerkkien nojaan.

Pelatkaamme peliä ”Arvaa kannanottaja”. Esittelen seuraavaksi 7 + 1 otetta erityyppisistä julistuksista, jotka puoltavat tasa-arvoa, ykilönvapautta sekä ihmisarvoja, näin ollen siis saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumista. Voit käyttää näitä argumentteja missä tahansa keskustelussa poliittisesta taustastasi riippumatta, ja kerron pian kuinka se on mahdollista. Tässä otteet:

  1. ” Ihmisyyden ytimeen kuuluu kyky tehdä eettisesti harkittuja valintoja. Hyvä ohje on: tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän, jos olisit hänen asemassaan. Tämän mukaan yhteiskunnan pitää turvata jokaiselle mahdollisuus toteuttaa ihmisyyttään vastuullisen vapauden hengessä. Korostamme jokaisen ihmisarvon tunnustavaa, ihmisten erilaisuuden hyväksyvää ja ihmisten yhteistyötä vaalivaa moniarvoisuutta sekä suvaitsevaisuutta. ”
  2. ” Tavoitteenamme on ihmisten välinen tasa-arvo. Sukupuolten, sukupolvien ja vähemmistöjen tasa-arvon tulee toteutua niin palveluissa, työelämässä, hallinnossa kuin lähiyhteisöissäkin. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vaalimisen periaatteet tulee siirtää myös seuraaville sukupolville. Ihmisoikeuksien toteutuminen kaikkialla maailmassa on edellytys ihmisarvoiselle elämälle ja kehitykselle. ”
  3. ” Yhteiskunnassamme sananvapaus, uskonnonvapaus, yhdenvertaisuus, tasa-arvo, demokratia, vapaa valitseminen ja muut perustavanlaatuiset ihmisoikeudet ovat täysin itsestään selviä, mutta niitä on aina syytä puolustaa. Yksilön kunnioitus on pohja vähemmistöjen yhtäläisille mahdollisuuksille. Ketään ei saa syrjiä kielen, etnisen taustan, uskonnon, vakaumuksen, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden tai iän takia.  ”
  4. ” Kaikkien todellinen vapaus toteutuu vain, jos ihmisillä on yhdenvertaiset oikeudet. Vapaus päättää omasta elämästään on sekä edellytys onnellisuudelle että itsessään tärkeä onnellisuuden lähde. Ilman vapautta ei puolestaan voi olla osallisuutta eikä demokratiaa. ”
  5. ” Tasa-arvo ei tarkoita kaikkien samankaltaisuutta, vaan kaikkien yhtäläistä oikeutta oman ihmisyytensä ja persoonallisuutensa toteuttamiseen. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa yksilön tausta ei ole kahle, vaan voimavara. ”
  6. ”Päätöksenteon on perustuttava tasa-arvoisiin osallistumismahdollisuuksiin ja vapaassa keskustelussa saavutettavaan laajaan yhteisymmärrykseen. ”
  7. ” Oikeudenmukaista ja välittävää yhteiskuntaa ei synny, elleivät yksittäiset kansalaiset itse valinnoissaan ota huomioon myös toisia ihmisiä. Yhteisvastuun periaate ulottuu kotimaan rajojen yli. Ihmisarvon toteutumista edistävän muutoksen puolesta tulee työskennellä kaikkialla, missä esiintyy sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta. ”

+ 1.

6 § Yhdenvertaisuus
[..] Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. [..]
17 § Oikeus kieleen ja kulttuuriin
Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. [..]
22 § Perusoikeuksien turvaaminen
Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Otteiden lähteet ovat niin hallitus- kuin oppositiopuolueiden puoluepoliittisista periaateohjelmista. Järjestyksessä puolueet sanoivat:

  1. Keskusta
  2. Kokoomus
  3. RKP
  4. Vihreät
  5. SDP
  6. Vasemmistoliitto
  7. KD

Otteen +1. lausui Suomen perustuslaki.

On yllättävän vaikeaa erotella, mikä puolue on vastuussa kustakin otteesta. Tasa-arvo, ihmisarvo ja hyväksyntä ovat niin perustavanlaatuisia arvoja, että jopa 7 puoluetta ovat niistä samaa mieltä. Miksi silti, kun saamelainen pyytää eduskuntaa tunnustamaan hänen ihmisarvonsa, hänen oikeutensa tasa-arvoon, vaatii eduskunta puolueettoman mielipiteen? Tai tutkimuksen tai lisäselvityksen? Vuosi toisensa perään? Miksi ihmisoikeuksien kohdalla vedetään raja, kun saamelainen pyytää niitä?

Epäoikeudenmukainen kohtelu tiivistyy juuri tällaisiin esimerkkeihin: saamelaiset vetoavat eduskuntaan tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta. Eduskunnassa saatetaan kommentoida asiaa esimerkiksi nostamalla keminsaamen rekonstruktio tai Etelä-Lapin kulttuurin tukeminen aiheeksi. Keskustelu stagnatisoituu siihen, että eduskunta katsoo aiheen olevan vaikea, eikä ”sopuun” päästä. Kysyn siis: miksi yksittäisten suomalaisten kansanedustajien sanat painavat enemmän kuin professorien, kansalaisjärjestöjen, yksilöiden tai  kokonaisen kansan vuosia kestäneet vetoomukset silloinkin, kun kansanedustaja ja kansa puhuvat eri asioista? Millä perusteella saamelaisen vetoomus saada edes alimman tason terveydenhuoltoa äidinkielellään on rinnastettavissa suomalaisen kansanedustajan vaatimukseen saada puolueeton mielipide keminsaamen elvyyttämisestä? Miksi silloin, kun suomalainen ja saamelainen puhuvat saamelaisasioista, juuri saamelainen olisi jäävi antamaan näkemyksensä?

Minä kuulun moneen demografiaan. Olen nuori, olen opiskelija, olen bloggari, olen ruotsinkielinen, olen suomalainen, olen saamelainen, olen nainen. Minussa on useita tekijöitä, jotka vaikuttavat maailmankatsomukseeni. Minussa on paljon sellaista, joka saattaisi jonkun mielestä tehdä tyhjäksi kaiken sanomani. Sellaisenkin henkilön kanssa minulla on jotain yhteistä. Ennen kaikkia nimittäviä tekijöitäni, minä olen ihminen, kuten hänkin. Minä en vaadi mitään muuta, kuin että minua kohdeltaisiin yhtä lailla ihmisenä.

Lähteet:
Aiheeseen liittyviä artikkeleita Linkki 1, Linkki 2, Linkki 3.
Uskomuksia ILO-sopimuksesta
YK-liiton linkkikokoelma alkuperäiskansojen oikeuksista
YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistus

Otteet:

  1. Keskusta 
  2. Kokoomus
  3. RKP Puolueohjelma 2016
  4. Vihreät
  5. SDP. HUOM: Tätä kirjoittaessa SDP:n periaateohjelma on uudistuksen alla. Lainaus ote puoluekokoukselle osoitetusta ehdotuksesta.
  6. Vasemmistoliitto
  7. KD
  1. Suomen perustuslaki
Poikkeus: Perussuomalaiset:
”Vähemmistöjen aseman takaamista eivät pitkällä tähtäimellä edistä sellaiset poliittiset ratkaisut, joiden seurauksena valtaväestö kokee joutuvansa perusteetta huonompaan asemaan suhteessa johonkin vähemmistöön.” HUOM! Esimerkiksi kuntavaaliohjelma vuodelta 2012 ei sisältänyt sanoja ”valinnanvapaus”, ”vapaa” tai ”vapaus”, ja sana ”vähemmistö” mainittiin 3 kertaa. Lähde

2 kommenttia artikkeliin ”7+1 argumenttia siitä, kuka saa määritellä saamelaisen”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s