Kirja, joka koko Suomen pitäisi lukea

Kukka Rannan ja Jaana Kannisen teos Vastatuuleen - Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta on kirja, joka koko Suomen pitäisi lukea. Tässä kirjoituksessa kerron, miksi. Kirja on kahdeksasta teemaluvusta koostuva kokonaisvaltainen sukellus saamelaisten elämään Suomessa. Jokaisella teemaluvulla on omat päähenkilönsä, joiden omakohtaisten kokemusten kautta käsitellään mm. maaoikeuksia, kulttuuri-identiteettiä, pakkoassimilaatiota, hengellisyyttä, rasismia ja kielten asemaa. Jokainen luku rakentaa toisensa … Jatka lukemista Kirja, joka koko Suomen pitäisi lukea

Kun ei keksi mitään muuta pilkattavaa

Helsingin Sanomat kirjoitti 19.3. kolumnin Sami Hedbergin uudesta sketsiohjelmasta, jossa Hedberg pelleilee eri hahmojen turvin ja tekee pilaa useista vähemmistöistä. Koska ohjelma niin auliisti tarjosi myös Yle Sápmia pilkkaavaa huumoria suuren yleisön nähtäville, päätin hieman avata ajatuksiani vähemmistöjen kustannuksella tehtävästä huumorista. On vaikea olla keskustelematta sopimattomasta huumorista ilman, että joku kysyy "eikö tällekään saa enää … Jatka lukemista Kun ei keksi mitään muuta pilkattavaa

Tämä hattu ei ole aito.

Vietin viikonlopun Oulussa kokoustaen Suomen Saamelaisnuoret ry:n kanssa, mikä sattumalta käynnisti mielenkiintoisen tapahtumasarjan. Kokoustaesamme kokoushuoneen ohitse käveli mies, jolla oli päässään feikki neljäntuulenlakki. Koska tilanne tuntui absurdilta, ja koska minulle usein sattuu sellaista käydessäni Oulussa, twiittasin asiasta näin: Seuraavana aamuna kommentini olivat täynnä solvauksia, vähättelyä, pilkkaa ja suoranaisia rasistisia kommentteja saamelaisista. Kävi ilmi, että joku … Jatka lukemista Tämä hattu ei ole aito.

Retoriikka vähemmistöjen vastuusta “omistaan” on väärässä

Pitkästä aikaa sain muistini virkistykseksi kuulla, että kolttahan on ryssä. Mikään ei pahoita mieltään kuin saamelainen. Ne ovat turha vinkuva porukka. Sain kuulla enemmänkin.Vasta-argumenttia en voi esittää, koska se olisi mielensäpahoittamista. En voi taukoa kesken jättää ja poistua kuuntelemasta minua repiviä lauseita, koska se olisi mielensäpahoittamista. Tilanne on pakko istua läpi tekemättä mitään, sanomatta sanaakaan. … Jatka lukemista Retoriikka vähemmistöjen vastuusta “omistaan” on väärässä

Mitä opin vähemmistöaktivismista vuonna 2018

Kuva: Jonne Sippola / Ilmastomarssi 2018 Jos sanoisin mitään sen vähempää, kuin että vuosi 2018 oli elämäni merkityksellisin vuosi, vähättelisin. Vuosi 2018 oli Suomen ylioppilaskuntien liiton vuosi. Se oli Suomen Saamelaisnuoret ry:n vuosi. Se oli YK:n vuosi, kansainvälisen opiskelijapolitiikan vuosi, palkintojen vuosi, mediamyrskyjen vuosi, aktivismin vuosi, Ilmastomarssin vuosi, asiantuntijuuden, kykyjen ja kypsymisen vuosi. Olen parhaani mukaan yrittänyt taltioida viime vuonna … Jatka lukemista Mitä opin vähemmistöaktivismista vuonna 2018

Hei Suomi-twitter, te ette vieläkään ymmärrä.

Kulttuurinen appropriaatio tai omiminen on aihe, josta suomalainen julkinen keskustelu ei kerta kaikkiaan tunnu saavan otetta. Ei ihme. Koko keskustelu pyörii sen ympärillä, mitä kukakin subjektiivisesti tulkitsee termin tarkoittavan, useimmiten sivuuttaen äänet niistä kulttuureista, joihin ilmiö vaikuttaa. Kulttuurista omimista vähätellään usein siksi, että julkisessa keskustelussa sitä ei osata mieltää "vakavaksi" ongelmaksi. Se on myös aihe, … Jatka lukemista Hei Suomi-twitter, te ette vieläkään ymmärrä.